torstai 26. elokuuta 2010

Arkea

Tätäkö tää lapsiperheen elämä nyt sitten on.. Elämä pyörii lähes täysin syöttöjen ja kakkavaippojen ympärillä =) Eipä silti, olen nauttinut ja täysillä!

Haukut ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan. Kalle suhtautuu vauvaan äijämäisen viileesti, välillä käydään kurkkaas.. Ja Peppi, Peppi haluaisi hoitaa ja hoitaa, nyt jo hieman ymmärtänyt että minä huolehdin vauvan hoidosta. Tilli on edelleen kasvattajallaan, vielä ei ole 100% varmuutta onko neidin vatsassa asukkaita. Tilli kävi Miian kanssa vauvaa katsomassa, mutta ei neitiä kauheasti kiinnostanut.

Pepin ilmoitin extempore Satakunnan piirimestaruustokoihin, edustamme UPKn joukkuetta sunnuntaina. Kalle on nyt ilmoitettu ekaan näyttelyyn, lähdemme Elisan ja Aku-eurasierin kanssa lokakuun lopulla Seinäjoelle.

Porissa olisi ensi kuussa pari mätsäriä, joissa täytyy käydä pyörähtämässä jotta saadaan treeniä.

Kallelle varailin paikkaa Agilitynlumoa-areenalta, toivottavasti päästäis kurssille, Peppi vielä taukoilee agilitystä kun varoo toista takajalkaansa välillä. Saa parantua kunnolla ennen kuin päästän sen kaahaamaan radalle. Keskityn nyt Pepin kanssa hiomaan kuntoon tokon avoimen luokan liikkeet.

Astan ekat juoksut ovat takana, juoksujen aikana neidin kroppakin koki pienen muutoksen, Asta on saanut lihaa luittensa ympärille.

tiistai 3. elokuuta 2010

Asta turbohuuli..

Asta-kulta järjesti jännitystä sunnuntai-iltana. Koirulaiset kaikki ulkoilivat pihalla ja Asta tuli yllättäen sisälle häntä koipien välissä, hyppäsi sohvalle ja näytti huonovointiselta. Luulin ensin että sillä on paha olo ja nostin sen lattialle, mutta jännä nieleskely ja huulien nuoleskelu jatkui eikä neitri oksentanut. sitten luulin että kurkkuun on tarttunut jotain, kokeilin, mutta ei, siellä kaikki hyvin. Vihdoin huomasin alahuulen joka oli turvoksissa, etsein ensin purema jälkeä, kun tietty epäilin käärmettä, mutta se olikin vain todennäköisesti ampiaisen pistos. Soitto päivästyvälle ja kysyin minkä verran annan 5 kg koiralle 50 mg:sta kyytabletista, puolikas neuvottiin antamaan ja sieltä kerrottiin että Asta saattaa olla loppu illan hämillään. Noh, Astan tuntien nukkui pari tuntia, turvotus laski ja Durasel-Asta oli jälleen paikalla. Mutta täytyy sanoa että on neiti fiksu kun älysi tulla sisälle "kertomaan" että jotain tapahtui ja minuun sattui.

Peppi on saanut lääkekuurinsa syötyä, vatsa on pysynyt hyvänä. Ostin vielä varoiksi eläinlääkäriltä ruuansulatuskanavaa rauhoittavaa ruokaa, toivottavasti vatsa nyt toimisi normaalisti. Valeraskaus rupeaa luovuttamaan ja ettei ihan normaaliksi elämä muuttuisi, liukastui neiti perjantai-illalla palloa hakiessaan nurmikolla ja loukkasi takajalkansa. Sitä sitten nilkutti puolitoista päivää ja sunnuntaina jo hieman varasi jalalle ja tietysti maanantai-iltana innostui ja loukkasi sen uudestaan. Tänään sitten käytiin Kokemäen eläinlääkärillä ja täytyy mainita että siellä oli ymmärtäväinen ja ihana lääkäri, mentiin nimittäin ilman aikaa pelipaikalle kun en saanut ketään kiinni puhelimella. Kävin siis hakemassa Pepille kipulääkkeet ja lääkäri tutki ettei ristisiteissä ollut häikkää. Nyt sitten 4 päivän kipulääkekuuri ja 2 viikon lepo, tokihan Peppi on ollut levossa perjantaista asti.

Tilli kotiutui reissustaan ja kysyinkin Miialta minka koiran mulle matkaan antoi.. Tilli ollut jotenkin normaalia rauhallisempi, vähän haluton tekemään mitään. Toki 2 viikon reissu on neitiä varmasti väsyttänyt, mutta epäilen silti saattaakohan rauhallisuus johtua salamatkustajista vatsassa =)

Muuten meillä onkin sitten ollut rauhallista, treenitauko on edelleen päällä ja mun laskettu aika lähenee uhkaavasti, puolitoista viikkoa vielä, jos salamatkustaja suostuu ajallaan ulos tulemaan..