Seepian luomaa tunnelmaa

Tänään päätin kuvata koiria ulkona kun on kaunis auringon paiste. Hyviä kuvia sainkin ja Astasta jonkunmoiset pönötyskuvat, mutta niista lisää myöhemmin.Sitten mieleeni tuli muokata kuvia seepian sävyllä. Minulle tuli niin nostalginen tunnelma kuvista että melkein tuli kyynel silmään.

Mummukoira 

Asta-Lotta

Kalle (Kertun sanoin Angi)

Kolmikko <3

 Äidin kanssa

Yhdessä

Siivooja ja Asta kylässä

Ensin pitää mainita että on ihanaa kun talosta löytyy mies joka siivoo. Toiseksi sanon etten ole erehtynyt kotiini päästämään kaksilahkeista.

Asta-Lotta tuli meille hoitoon kokonaiseksi kahdeksi viikoksi. Voiko koiran hoitoon saamisesta olla enään onnellisempi.
Asta on selkeesti aikuistunut. Nyt uskalletaan jo vähän näyttää äitille hammasta ja pitää puolia. Lenkillä Astalla on edelleen camel bootsit jalassa, edellä viipotetaan, salaa vilkaistaan olan yli tullaanko perässä, ja saatetaan ajautua eri polulle kun luotetaan omaan suuntimaan niin paljon. Luoksekutsussa ei ole parantamisen varaa, sen Asta tekee täysillä, niinkuin kaiken muunkin. Osaa se joskus olla paikoillaankin.

Pepin aksat saa luvan jatkua, mutta nyt keskityn sen kanssa tekemään äänetöntä pikkupätkää, jossa mummukoiran ja mun on keskityttävä. Kyllä, Pepistä on tullut mummu.

Loppuun viralliset ja hieman myöhässä olevat hääkuvat.